#20 you only need the light when its burning low

Mentiin sitten tiistaina ilman satulaa, ja sain pitkästä aikaa ratsukseni Emmyn<3 Arvelinkin ettei Ellellä ainakaan vielä mennä ilman satulaa, ja toisaalta oli ihana päästä taas Emmyn selkään.

Harjailin sitä varmaan puoli tuntia, ja kyllä siitä likaa ja karvaa lähti :3 Emmy oli aika kiltisti, vaikka saattaa aina välillä vähän äksyillä. Tykkään hoitaa sen auki, koska mun mielestä se on sillon rennompi ja vähemmän äksy.

Oon ylpee itestäni, pääsin ilman jakkaraa tai punttaajaa Emmyn selkään ihan vaan hyppäämällä :D Vaikka Emmy onkin jo 20, ei sen selkä ees tuntunu pahalta istua. Mä olin vaa nii superonnellinen, että sain mennä just sillä<3

Voisin jo väittää, että kun oon Emmyllä nyt 43 kertaa menny, tiedän jo miten sitä ratsastetaan. Kun otettiin ohjat aloin heti tehä hyvän asetuksen kulmissa. Emmy ihan yllätti odotukset, yleensä se on hirveen vahva sisäpohkeelle mut nyt sain sen asettumaan tosi kivasti.

Alotettiin ravailemaan vaan lyhyitä pätkiä kerrallaan. Mä en voinu muuta kun nauraa, koska Emmyn ravi on niin ihana ja pehmee istua. Emmy alko vähän jo reipastumaan ja yritti pari kertaa lähteä itsekseen ravailemaan.

Ravissa asetus oli vaikeempi saada läpi, Emmy vastusteli eikä oikeen menny kulmaan. Tein sitten muutaman kulman käynnissä ja sitten meni ravissakin paremmin.

Sit otettiin pieniä pätkiä laukkaa. Emmy innostu selvästi tehtävästä, mutta odotti kuitenki ihan hyvin laukka-apuja. Laukka jäi vähän laahaavaks ja se oli selvästi meille vaikein askellaji.

Pitkien ohjien jälkeen alettiin tehdä kolmikaarista kiemurauraa. Mä en ees muistanu miten se reitti menee, joten aluks meille tuli jotain ihmeellistä siksakkuvioo :D Tehtiin se kolmikaarinen eka käynnissä, enkä ollenkaa hahmottanu reittii... Kun tajusin tehdä kaarteista U:n muotoiset enkä V:n muotoiset, alkoi mennä jo vähän paremmin :D Emmy tosin oli aika vahva sisäpohkeelle ja asetuksen saamiseksi piti tehdä aika paljon töitä.



Ravissa Emmy oli jo aika innoissaan ja jouduin tekemään paljon pidätteitä. Kyllä mä sen muutamissa kaarteissa sain ihan kivasti sisäpohkeen ympärille ja hidastamaan, mutta muuten se juoksi aikalailla mun alta.

Lopputunnista huomasin selvästi miten Emmy alkoi painamaan kädelle ja kaahottamaan ihan päättömästi eteenpäin. Tein pari volttia että saisin sen kuuntelemaan edes vähäsen, koska se oikoi paljon kulmia ja oli aika vahva pidätteille ja sisäpohkeelle.

Mun helpotukseksi mentiin sitten ympyröille ravailemaan. Sain siinä sentään jonkinlaisen asetuksen ja pystyin kontrolloimaan Emmyä paremmin. Otettiin vielä laukkaa, se jäi samanlaiseksi laahaavaksi. Tunsin kyllä miten mummeli oli jo selvästi väsynyt, joten tyydyin sellaiseen köpöttelylaukkaan (: Tärkeintä oli, että asetus säilyi ja Emmy meni mun ympyräreittiä.

 
Sitten pari kierrosta ravia ja pitkät ohjat. Maiju sanoi tunnin lopussa että Emmy meni kivasti (:

Tosta selityksestä sai ehkä sellasen kuvan, ettei mennyt mitenkään erityisen hyvin. Oikeesti, sillä ei oo mulle juurikaan väliä meneekö Emmy hienosti mun alla. Mä en oo ikinä saanu sitä muotoon, enkä tuu saamaankaa, mutta sillä ei oo mitään väliä. Mä rakastan tota hevosta niin paljon, että jokainen tunti sen selässä on mulle täydellisyyttä. Se on mulle tollasena päänroikottajakiihdyttelijämummelina täydellinen. Tiiän ettei meillä oo enää montaa tuntia yhdessä jäljellä, se alkaa vanhenemaan ja vaikka mä kuinka haluisin pysäyttää ajan ja pitää sen mun luona ikuisesti, se ei oo mahollista. Mä haluun nauttia jokasesta hetkestä sen kaa, koska just toi monen inhoama hevonen on opettanu mulle ratsastuksesta ja hevosen&ihmisen välisestä suhteesta enemmän ku ykskään opettaja. Mä olin pitkään pitäny Emmyy itsestään selvyytenä, että se ois aina tallilla ku mä meen sinne. Mut nyt mä oon tajunnu et se ei ehkä enää joku päivä ookkaan karsinassaan ku mä kävelen siitä ohi. Joskus se on ikuisesti poissa. Mä haluun elää sen kaa päivä kerrallaan, mä rakastan sitä enemmän ku mitään. Toivottavasti meil on vielä paljon yhteisii muistoi edessä päin<3

♥: juulia