#17 Räpellystä kera UFO-ponin

Mulla vaihtui sitten taas ratsu, ja sain Ellin. Veronica yritti kusetti että mulle oli laitettu Concord, heppa josta en todellakaan tykkää :D Onneks sain kuitenki Ellin, oon pitkän aikaa halunnut mennä sillä uudestaan kun oon viimeksi mennyt sillä tyyliin alkeiskurssilla...

Se on karsinassa tosi äksyllä tuulella, yritin hoitaa sitä auki mut lopulta en jaksanu alkaa pelleilee sen kanssa, kun se vaa pyöri ja hyöri siellä. Maneesissa Maiju sanoikin, että sille olisi pitänyt laittaa huppu päähän. Enhän mä tietenkään ollut ajatellut asiaa, kun viimevuonna huppu tuli vaan kentälle. Onneks saatiin sitten huppu päähän, ettei Elliä häiritsisi maneesiin tulviva kevätvalo :D

Alotin taas liian varovaisesti, niinku aina käy uusien hevosten kanssa. Elli tuntu aika oudolta ja hitaammalta pohkeelle ku muistin. Asetus oli kulmissa aika vaikee saada läpi, mut kyl se ny jotenki meni. En taaskaan muista mitä tehtiin käynnissä aluks, mut ainakin tultiin taas keskihalkaisija kerran. Elli meni aika suorana, valu kyllä vähän vasemmalle.

Ravissa alettiin sitten mennä keskiympyrää. Tää tarjos mulle paremman mahollisuuden saada asetus läpi mut pari kierrosta jouduin sitäki veivaamaan.

Tän jälkeen alettiin nostaa laukkoja. Ellin laukka on kyllä kerrassaan järkyttäävää, vaikka se nostikin sen tosi helposti. Jotkut sanoo että sen laukassa on helppo istua, mutta ite oon toista mieltä. Ellin laukka on ihan nelitahtinen ja - vaikka se onkin tasainen - tosi vaikee istua. En osaa selittää miks... Laukassa en saanu pidettyy asetusta juuri ollenkaan, enkä muutenkaan osannut vaatia mitään, kun keskityin etten heiluisi siellä selässä. Tiesin kyllä että Elli menee liian hitaasti, mutta en oikein saanut tehtyä asialle mitään. Muistin, että Elli on arka raipalle, niin eipä tullut sitäkään käytettyä alkutunnista.

jalkaaaaaaaaa -.-

Pitkien ohjien jälkeen alettiin tehdä pysähdyksiä ja peruutuksia. Elli pysähty nätisti ja peruuttiki oikeen mallikkaasti, mutta mun piti olla tarkkana, etten jää suuhun kiinni, niinku usein saattaa käydä. Pidätä - päästä, pidätä - päästä...

 

Sitten sama ravista. Pysähdys sujui ihan hyvin, ilman liiallisia käyntiaskeleita. Peruutus meni myös hyvin, mutta peruutuksesta suoraan raviin siirtyminen on vähän haastavampaa. Maiju kehotti käyttämään raippaa liikkeellelähdössä, ja se kyllä auttoi. Ei Elli mitenkään ylireagoinu siihen, vähän säpsähti niinku Emmykin yleensä tekee. Sitten jotenki aloin uskaltaa ratsastaa Elliä enemmän eteen.

  

Tajusin ettei Elli oo mitään posliinia ja aloin uskaltaa vaatia siltä enemmän. Menin myös paljon harjoitusravia, koska Ellillä se on niin helppoa. Välillä kun tuntui että vauhti hiipui, kevensin ja vaadin lisäystä. Sitten se alkoikin liikkua, ja myös peruutuksesta raviin siirtyminen onnistui paremmin.

 

 Käytiin vielä käppäilemässä loppukäynnit ulkona. Elli oli aika jännittyny siellä, pälyili epäluulosena ympärilleen. Mun mielestä olis kivempaa, että käveltäis vaan maneesissa pitkin ohjin, ja Maiju antais kaikille palautteet tunnista, niinkuin se yleensäkin tekee. Nyt ei oikeen tiedä mitä parantaa...

Elli oli ihan kiva, vaikkakin mulla meni puolet tunnista saada selville, miten sen kanssa pitää toimia. Olis kiva jatkaa sillä, kun nyt tietää jotenkin miten sen saa liikkeelle. Jostain syystä mun jalustimet valahteli koko tunnin jonnekin kantapään tietämille... Pitää varmaan painaa kantapäätä vieläkin alemmas ettei näin käy enää, koska oli tosi rasittavaa kokoajan korjailla niitä.

Kuvat on (c) Veronica